Kiirettä pitää

Moikka ja hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa! Mulla on ollut viimeaikoina kaikenlaista menoa ja kiirettä, että blogi on harmillisesti jäänyt hieman syrjempään. Näiden ''hiljaisten viikkojen'' aikana olen päässyt ylioppilaaksi, tavannut läheisiä ja ollut töissä. Olen jo muutaman viikon aikana sanonut itselleni, että nyt kirjoittamaan sitä blogia siitä, mutta työviikonkin jälkeen halu rentoutua ja levätä on niin suuri, että ajatukset eivät edes pysyisi kasassa blogia päivittäessä. Mutta nyt mulla on aikaa ja tarpeeksi jaksamista näin jälkikäteen vähän kertoa kuulumisistani.

                   2.6.2018

Abivuosi oli ehkä elämäni parasta aikaa. Oon pienestä asti ollut todella ujo, ehkä riippuen hieman tilanteesta, mutta nykyään olen onnekseni rohkaistunut erittäin paljon. Ala-asteella oli ihan mukavaa, mutta yläasteella aika kurjaa sosiaalisessa mielessä. Lukion ensimmäisellä ja toisella vuosiluokalla olin edelleen hieman ujo, mutta abivuotena muutuin hiljaisesta pikkutytöstä hieman rohkeammaksi aikuiseksi naiseksi. Myönnän, että monet baarireissut sun muut hurvittelut eivät ole menneet aina ihan putkeen tai olen käyttäytynyt hieman epäkypsästi, mutta 18-vuotiaana opin elämään vapaampaa elämää ja pienille mokille voidaan aina nauraa. Vapaa elämä kuitenkin sisältää paljon vastuuta ja jonkinlaisia rajoituksia, mutta ihanan virkistävää, kun voi entistä enemmän päättää omista asioista.

Valmistuin Helsingin Luonnontiedelukiosta. Ylioppilastodistus ei ole mitenkään hohdokas, sillä en ollut kovin motivoitunut kevään kirjoitusten aikana. Syitä oli monia, mutta en ala tässä niistä avautumaan. Katsotaan myöhemmin, jos siihen olisi tilaisuus :) Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen lukion kurssisuorituksiin. Vaikka ''vaikeammista'' aineista löytyy vitosia ja kutosia, niin selvisin kuitenkin ehjin nahoin. En kadu sitä, että kävin lukion. Tutustuin uusiin ihmisiin ja tuli monia kertoja pohdittua, mitä haluan tulevaisuudeltani. Lukion sanotaan yleissivistävän ihmistä, ja uskon siihen. Vannon, että en muista puoliakaan lukion kurssien sisällöstä tällä hetkellä, mutta ehkä sieltä muistista vähitellen putkahtelee jotakin opittua tietoa ulos.

Helsingin luonnontiedelukio oli hyvä koulu. Ehkä hieman ahdas suurimman osan vuodesta ja olisi kaivannut joitakin pikku muutoksia, mutta pääasiassa viihtyisä opiskeluympäristö. En tiedä oliko itselleni viisain vaihtoehto mennä luonnontiedelinjalle, sillä lukion ykkösellä olin varma, että haluan tulevaisuudessa lääkikseen, mutta ne unelmat haihtuivat pois jo ensimmäisten kuukausien aikana :D Tämän jälkeen tuli monia muita vaihtoehtoja mieleen ja kevään yhteishaun aikana luin VAKAVA-pääsykokeeseen, ensimmäisenä hakutoiveenani luokanopettaja. Ennakkoaineiston sisältö oli erittäin mielenkiintoinen, mutta sitten tapasin erään ihmisen, jonka kautta sain motivaatiota ja suuren halun jälleen muuttaa alaa.

Tuossa muutama viikko sitten minut hyväksyttiin Helsingin Business Collegeen merkonomi opintoihin, enkä malta odottaa koulun alkua. Tosin tämä koulu on amispohjainen, ja moni varmaan miettiikin, miksi haen alempaan koulutukseen, kuin esimerkiksi suoraan yliopistoon tai amk:n. Mulla on siihen yksi hyvä vastaus: ''Koska mä voin''.

1. Kaupallinen ala kiinnostaa.
2. Oli liian myöhäistä hakea enää korkeakouluihin.
3. Haluan pohjakoulutukseksi merkonomi opinnot.
4. Mitä enemmän koulutustaustaa, työkokemusta ja suhteita, sen parempi.
5. Mitä pätevämpi, sitä paremmat mahdollisuudet edetä uralla.

Mua kiinnostaa todella paljon some-maailma ja sen kehitys mainonnan ja markkinoinnin valossa. Oon vuodesta 2013 seurannut youtube sisällöntuottajia (tubettajia), ja olen suorastaan ihaillut heitä. Alkuaikoina nautin siitä, kun näin omin silmin, miten he itse nauttivat vloggaamisesta ja muusta sisällön tuottamisesta, ja vaikka nykyään entistä enemmän sosiaalinen media on kallistunut mainostamiseen ja markkinointiin, niin silti tämä kaikki on kiehtovaa. Toki aluksi, kun yhtäkkiä youtubessa tehtiin paljon yhteistyövideoita, mietin, miksi ihmeessä tavalliset vloggaajat pääsevät mainostamaan tuotteita, kun maailma on täynnä esimerkiksi myynnin, markkinoinnin tai mainonnan alan opiskelijoita. Se oli niin kummallista ja uutta, huomiota herättävä seikka, ja me ihmisethän usein pelkäämme uutta ja tuntematonta. Kuitenkin tästä on päästy aikalailla ylitse, ja itse ainakin mielelläni katson muun youtube sisällön lisäksi yhteistyövideoita, koska se vain on niin kiinnostavaa näin yksinkertaisesti ilmaistuna! Some käytännössä mahdollistaa kaiken tulevaisuudessa.
Ja mitä yritän tällä kaikella sanoa on se, että kannattaa olla erilaisia sivuharrastuksia, ja sen lisäksi hankkia itselle mielenkiintoinen ammatti. Itse myynnistä, markkinoinnista ja mainonnasta kiinnostuneena aijon hankkia sekä merkonomin että tradenomin pätevyyden SEKÄ oppia sosiaalisen median saloja ja kehittää omia digitaitoja, jotka ovat entistä tärkeämpiä, kun edetään kohti tulevaa. Työpaikalla tai muiden suhteiden kautta sulla voi avautua monia portteja, kun joku kuulee, että hei sä osaat tällaista ja tollaista. Ihan mahtavaa! Ja niinkuin mä tuossa aikaisemmin sanoin viidessä uravalinnan perusteluissa: ''Mitä pätevämpi, sitä paremmat mahdollisuudet edetä uralla''.

                  19.6.2018

Tänä kesänä täytin sitten 19 vuotta. En järjestänyt mitään suuria kemuja vaan nautin synttäreistäni yhden ihanan ihmisen kanssa, joka antoi mulle ruusun ja aivan ylisöpön nallen! Kiitos sulle, joka luet tämän <3

Ja totta kai sitä pitää vielä itseään hemmotella. Päätin viikkoa pari ennen synttäreitä ostaa tämän Guessin shopper laukun. Oon jo kauan haaveillut ostavani tilavamman laukun, ja sain itseasiassa kolme kärpästä yhdellä iskulla. Yhden ison laukun, jonka voi kääntää toisinpäin tummaan kuviolliseen kuosiin sekä vaaleaan keväiseen väriin. Mietin ennen kyseisen laukun ostoa, että haluanko jälleen kerran sen perinteisen tumman, joka sopii kaikkiin asuihin, vaiko vaihteeksi vaalean. Päädyin sitten molempiin :D Lisäksi mukana tuli pienempi käsilaukku beigen sävyisenä.

Lopuksi vielä hieman surullisempia uutisia. Meidän rakas Hemuli-kani lähti pois 15.6.2018. Jokaisen aika tulee joskus ja nyt oli hänen vuoronsa. Rakastin ja yhä rakastan Hemppua, ja toivon, että hän elää nyt onnellisena tuolla jossain :') <3